tiistai 17. huhtikuuta 2018

Aika hupenee & hääblogimiitti


Tänään tasan 60 päivää häihin! Olen nähnyt nyt kolmena peräkkäisenä yönä painajaisia, joissa meillä onkin yhtäkkiä sillä sekunnilla häät, ja kaikki ei tietenkään ole valmiina.(..vielä on niin paljon tehtävää, että toivottavasti nämä eivät ole enneunia.) Luulen, että osaksi näitä painajaisia innoitti Unelmahäät-jakso, jossa häitä edeltävänä päivänä havahdutaan siihen, ettei ole kakkua eikä paikkalappuja. En voinut kuin ällistyneenä ihailla morsianta, joka ei näistä ”pikkujutuista” hätkähtänyt yhtään vaan rupesi tyynesti itse tekemään kakkua. (ja paikkakortit hoiti mies.) Minulle tuollaiset asiat aiheuttaisivat itkuhuutoa, joten tässä vaiheessa oli hyvä herätä siihen, että on muitakin tapoja reagoida ja kriisitilanteissa asiat tulee vain hoitaa, parhaansa mukaan. Minultakin kakun leipomisen itse pitäisi kyllä muuten luonnistua, kun olen edelliseltä koulutukseltani leipuri-kondiittori. :D Häitä edeltävänä yönä kuitenkin mieluiten välttäisin stressiä, enkä varmasti ehtisikään koristelujen ja muiden ohessa tekemään kakkua min. 100-hengelle.

Ensi lauantaina koittaa odottamani morsianten vertaistukikokoontuminen blogaripäivä, eli meidän blogaajien omasta aloitteesta lähtenyt hääblogaajien tapaaminen. Minulle tämä päivä todellakin tarpeeseen, kun häästressi on ollut viime aikoina suurimmillaan… ihanaa päästä rentoutumaan ja tapaamaan pitkästä aikaa muita hääblogaajia.
Järjestelyitä miittiin on hoitanut Jotain Keltaista Iira, jolle suuret kiitokset vaivannäöstä ja hienojen yhteistyökumppaneiden mukaan saamisesta! Tämä allekirjoittanut puolestaan hommasi miittiin suosikkikuohuviiniään: Mionetto Proseccoa.


Vietämme aikaa hyvän ruuan ja juoman kera Radisson Blu Blazan kabinetissa, jota ennen aloitamme päivän HiMo-klubilla twerkkaus-tanssitunnin merkeissä.
Rehellisyyden nimissä pakko myöntää, että twerkkaus on viimeinen asia, jota haluaisin tehdä (tai jota juuri kukaan esimerkiksi polttariporukassani mistään hinnasta suostuisi tekemään), mutta olen silti nyt aika kiinnostuneenakin osallistumassa kyseiseen tuntiin. Toivon tunnin seuraamisen olevan helpompaa kuin perinteiset tanssikoreografiat, joissa olen surkea. :D
Radissonilla tapahtuma ohjelma ei ole vielä ihan selvillä, mutta itse odotan eniten ainakin Valoisia kuvia-kuvausta sekä TS-salongin pikakampauksia.
Hotelli Radissonin ja HiMo Klubin lisäksi päivässämme kaikenkaikkiaan mukana siis:
Valoisia kuvia Ilona, Kakkuhelmi, Glitternisti, TS-salonki, Mennään naimisiin-lehti sekä Henkell & co. 

Miittiin osallistuvat blogit:


Lauantaina nähdään! :)

Love me do-blogarimiitissä

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Haasteita häävalmisteluissa

Tällä hetkellä arkeani ja hääsuunnittelua varjostaa huimaus, josta kärsin. Asentohuimauksen jälkeen tuli uusiutunut asentohuimaus ja sitten tämä nykyinen, onneksi lievä, kolme viikkoa jatkunut huimaus, jota korvaklinikan lääkäri epäilee niskaperäiseksi. Olen yrittänyt hoitaa ongelmaa sekä niskahieronnassa(sarja) että akupunktiossa. Kummatkin hoidot ovat olleet todella ihania, mutta huimaukseen niistä ei ole toistaiseksi ollut apua. Pääsen onneksi vielä kunnalliselle fysioterapiaan, jossa asiaa tutkitaan eteenpäin.
Huimauksen takia mielialani ei ollut pari viikkoa sitten ihan huipuissaan, enkä jaksanut tehdä oikein mitään…kun on paha olo liikkuessa (ihan seisoessakin) niin ei ole kauheasti tehnyt mieli liikkua. Sen sijaan ruoka ja herkut maistuivat, kun lohdutin itseäni niillä. Ensin laihduin huonosta ruokavaliosta huolimatta yli kilon, ja sittemmin lihoin takaisin 2kg. (toivon että edes osa tuosta on nestettä!) Suoraan sanottuna olen vihainen ja turhautunut itseeni, kun näin niin paljon vaivaa ja sitten heitin hanskat tiskiin yli viikoksi. Toisaalta osittain myös ymmärrän itseäni, tuon huimauksien takia, ja siksi että harvempi jaksaa lopullisesti ylläpitää niin tiukkaa ruokavaliota, kuin minulla oli. Sen takia kokeilen nyt erilaisempaa laihdutustyyliä, johon noudattamani terveellisen ruokavalion lisäksi kuuluu tärkeimpänä se, että en saa katsoa tv:tä tai lukea samalla kun syön. Jo nyt syömäni ruuat ovat tippuneet puoleen, ja olen huomannut, että syöminen ilman jotain tällaista ”ajanvietettä” on minulle todella työlästä. :D Seurassa ja ravintoloissa tosin syön aika normaaliin tapaan, mutta siellä oheisviihdykettä tarjoaakin ihmisten kanssa seurustelu.

Mikäli hääpukuni saapuu toukokuun alussa, tässä ei ole kovin pitkää aikaa tiputtaa niitä ainakin kolmea kiloa, jotka vielä oli tarkoituksena, jotta hääpuku mahtuu kunnolla. Hieman siis stressaa! Mutta jos puku ei ole sopiva, niin sittenhän on ainakin hyvä tekosyy etsiä uusi! :D Pukukatumus vaivaa siis edelleen, mutta toisaalta samaan aikaan en usko, että yksikään toinen mekko olisi ollut niin imarteleva vartalolleni kuin tämä- varsinkaan mitä se tulee olemaan muutosten jälkeen.

Huimauksen ja laihdutustakapakin lisäksi kolmantena isona ongelmana on ollut sulhasen puku. Tilasimme puvun Suitopialta Dandy puvun-liikkeeseen, ja valitettavasti puku ei ollut lainkaan hyvä. Sulhasen anoppi reklamoi liikkeeseen näillä hetkillä, mutta se ei muuta sitä tosiseikkaa, että käytimme suuren summan pukuun, joka sopii parhaimmillaankin vain arkijuhliin, eikä näytä hyvältä. Sulhanen kävi sitten apujoukkojensa kanssa ostamassa häihin tulevan puvun Dressmannilta, ja liivin sekä solmukkeen Haloselta. Puku on todella hyvä, mutta perinteinen musta, ja liivissä sekä solmukkeessa on kuviota, josta tulee mieleen 90-luku. J itse kuitenkin pitää edellä mainituista paljon, joten ilmeisesti sitten näillä mennään. :D Minä olen yrittänyt käydä muutamissa kaupoissa etsimässä (valkoisen ja samppanjanvärisiä) liivejä, mutta ei ole vielä löytynyt. Jos jollain olisi tästä vinkkiä, olisin kiitollinen.

Kaiken tällaisen keskellä olen tajunnut, kuinka onnekasta on olla täysin terve, ja että häissä pääasia todellakin on naimisiin meneminen rakkaimman ihmisen kanssa: näin ollen ei haittaa, ettei kaikki muu menekään ihan putkeen ja niin kuin on suunnitellut.

Jos voisin antaa hääsuunnittelua aloittavalle itselleni (ja miksei muillekin) vinkkejä, ne olisivat nämä:

1. Varaudu siihen, että visiosi eivät välttämättä toteudu, ainakaan niin kuin olet niitä suunnitellut. Hääsuunnittelija saattaa alussa tuntua kalliilta, mutta voi loppupeleissä oikeasti säästää rahaa, joten harkitse suunnittelijan palkkaamista.

2. Palveluntarjoajat eivät välttämättä vastaa sähköposteihin, tai vastauksessa tulee jotain ihan muuta, kuin mistä puhuitte. Varaa riittävästi aikaa kysellä ja kilpailuttaa eri palveluntarjoajia.

3. Todennäköisesti et ehdi laihtumaan häihin mennessä. Häissä on muutenkin tarpeeksi stressaamista, joten unohda laihduttaminen, ellei se jostain syystä ole aivan välttämätöntä.

4. Puvun mittatilaaminen Suomessa on uhkapeliä. Satsaa mieluummin laadukkaan puvun vuokraan tai osta valmis puku, mikäli se on mahdollista.

5. Hoida häihin liittyvät asiat mahdollisimman ajoissa alta pois, jotta sinulle jää aikaa myös pelkästään fiilistellä tulevia häitä ja hoitaa kunnolla muitakin asioita, kuten koulu/työ.

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Brunssi juhlapaikalla & edistyminen

Kävimme tänään Pääsiäisbrunssilla juhlapaikassamme Stansvikin ravintolassa, ja ruokailun lopuksi vaihdoimme muutaman sanan omistajan, Ninan, kanssa. Sain vastauksia moniin askarruttaneisiin kysymyksiin ja nyt kokonaisuus tuntuu taas vähän selkeämmältä! Otin myös mittoja mm. muutamista sivulla olevista pöydistä ja tuolin selkänojasta. Kokonaisuuden hahmottamisen lisäksi tietenkin nautittiin hyvästä brunssista vanhempieni ja sulhasen voimin. :)

Kuvaa minun annoksestani

Kaikki ruoka oli taas kerran hyvää!  Maistoin melkein ihan kaikkea tarjolla olevaa, paitsi lammasta. En normaalisti syö kanaa, mutta nyt maistoin myös maalaiskanaa, koska aiomme kuitenkin todennäköisesti kanaruokaa vieraillekin tarjota. Kana vaikutti hyvältä, mutta minun on tosiaan vaikeaa sitä niin hyvin arvioida, kun en kanaa yleensä syö :D Testasin myös talon valkoviiniä, ja sekin oli mielestäni hyvää, todella kevyt ja raikas. Mutta tämä testi vahvisti sen, mitä epäilinkin, eli että minun ei kannata itse juhlissa ruuan kanssa viiniä ottaa, koska jostain syystä se väsyttää todella pahasti. Olin jo valmiiksi väsynyt mutta viinin jälkeen vielä unisempi, ja sitä en haluaisi olla omissa häissäni jo ruoka-aikaan. :D  Juon ruuan kanssa sitten pepsiä tai kotikaljaa. Tykkään todella paljon kotikaljasta! Tuntuu että moni ikäiseni ei siitä niin hirveästi välitä.




Jälkiruokaa oli tarjolla aika paljon pienistä suklaamunista ja karkeista mämmiin ja kahteen kakkuun, joista toinen oli sitruunapavlova ja toinen tällainen täytekakku. En jaksanut kyllä syödä kovin paljon(ehkä ihan hyvä vaan!) herkkuja enää ruuan jälkeen. 

Yksi asia, joka minua aina välillä stressaa, on se, millainen sää hääpäivänä tulee olemaan. No, nyt oli kunnon lumipyryä, mutta edes se ei vienyt pois paikan kauneutta ja ihanuutta. Tämä paikka on kyllä niin meidän näköinen kuin olla ja voi, ja jotenkin minusta ehkä myös meidän hääkutsumme näköinen!
En saa tarpeeksi merkinäkymästä, jolle tämä alla oleva kuva ei tee oikeutta... näkymä on mielestäni yhtä ihana niin syksyllä, talvella kuin kesälläkin. Meren läheisyydessä vaan on sitä jotakin! Suurin unelmani on joskus asua aivan meren äärellä.





Tämän, kuten edellisenkin, merkinnän kuvat on otettu kännykkäkameralla. Eroa varmaan on, mutta itse en huomaa sitä. :D En ole pitkään aikaan ollut tyytyväinen kameraani, ja haluaisinkin vaihtaa sen uuteen viimeistään ennen häämatkaa. Haussa olisi kamera, jossa on itsesulkeutuva linssi, ei siis erillistä irroitettavaa linssiä. Point-and-shoot taitaa riittää kameraksi minun kuvaajan taidoillani, kun järkkäri on jo olemassa, mutta se on liian painava matkoille. Jos joku osaisi suositella hyvää, varsinkin matkoille soveltuvaa ja suuri-valovoimaista(?) kameraa, niin olisin kiitollinen! 

Häiden lähestyminen alkaa konkretisoitumaan... sain eilen kaasoilta polttaripäivämäärän! (töiden takia joudun tietemään sen etukäteen, koska minulla on aina la töitä, ja vuoron perumiseen pitää olla riittävä varoitusaika.) Kaikki hääkutsut puolestaan saatiin lähtettyä viime viikolla, ja muutamia ilmoittautumisia on tullut, suurin osa minun ystäviäni. Kutsuin häihin muutaman kaverin enemmän, kuin olin alunperin suunnitellut, koska en vain osannut kuvitella elämäni tärkeintä juhlaa ilman näitä ihania ihmisiä. Ja se mielestäni on ratkaisevaa: tulevatko hääni olemaan paremmat, koska kutsuin nämä ihmiset? - Minun vastaukseni oli kyllä. :) Ratkaisevaa ei aina ole se, kuinka kauan on tuntenut jonkun. 

Nyt kun kutsut on vihdoinkin hoidettu, pitäisi alkaa tosissaan lyömään lukkoon koristeluja, tai edes hankkimaan niitä vähän enemmän. Joitain jo tilasinkin, mutta suurin osa ihan alkutekeleissä, eikä kokonais-suunnitelmaa oikein ole, lähinnä joitakin ideoita. Koristeiden lisäksi myös koruilla ja kengillä alkaa olemaan tosissaan kiire... en haluaisi, että nämä asiat jäävät niin viime tippaan, kuin nyt ovat jääneet, joten yritän nyt oikeasti pistää asioihin vauhtia ja tehdä niitä minulle todella vaikeita juttuja, nimittäin päätöksiä. 

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Kutsu-workshop


Kutsumme saapuivat vihdoin viime viikolla! Pelkästään tämä aiheutti minussa suurta riemua ja helpottuneisuutta, sillä kutsujen tilaaminen ja valmistelu ovat olleet yhtä tuskien taivalta, koska ilmeisesti mikään ei voi sujua helposti allekirjoittaneen hääsuunnittelussa!

Ensinnäkin mieleistä kutsua ei meinannut löytyä mitenkään. Tuttavani suunnitteli jo kutsut, mutta niiden printtaaminen olisi tullut sen verran kalliiksi, että käänsin huomion takaisin valmiisiin kutsuihin. Mintedille oli onneksi tullut uusi kutsumalli, jonka koin oman näköiseksi ja kauniiksi, vaikka alunperin olin ajatellut vähemmän modernia kutsua. Monen (lähinnä kirjoitusvirheistä) johtuvan muutosehdotuksen jälkeen kortit menivät painoon ja saapuivat vihdoin meille Suomeen. Olen kyllä nyttemmin niihin todella tyytyväinen, enkä näe, että olisimme saaneet parempia kutsuja edes teettämällä. Voin siis todellakin suositella Mintediä!


Kultafolioitu kutsukortti. Kuva: Minted

 J sanoi, että ”tilataan vaan se pienempi kutsumäärä, kyllä se riittää.” No, eiväthän ne tietenkään riittäneet. En tosin ymmärrä, miten se on mahdollista vaikka muutama vähemmän tilattiinkin (laskimme mm. että meidän vanhemmat ja me itse sekä siskoni emme tarvitse kutsua) ...vieraslistaan on selvästi hypännyt useampi nimi lisää. Etiketin mukaan jokaiselle täysi-ikäisille perheenjäsenelle tulisi lähettää oma kutsu, ja se oli ensimmäisenä uhrauslistalla. Ihmiseksi, joka yrittää olla ”hippi”, olen kauhean tietoinen etiketistä varsinkin kutsu- ja juhla-asioissa, joten tämä vähän ärsyttää minua. 
Säätämisen jälkeenkin kutsuja jäi silti puuttumaan neljä, tai yhteensä kuusi jos meidän vanhempammekin lasketaan mukaan. Päätimme sitten, että tilataan kutsuja pari kappaletta lisää, ja kaverini joille kutsu tulee myöhemmin, ovat asiasta tietoisia ja ymmärtäväisiä. Kutsujen lisäksi vieraille on tiedossa häänetti-sivut ja facebook-tapahtuma.

Viime viikolla metsästimme korteille kuoret, joiden koko paljastui haastavaksi löytää. Papershoppilla oli kuitenkin sopivat. Halusin osoiteprinttaukset suoraan kirjekuoriin, ja värväsin äitini tekemään niitä. Hänen printterillään kuorille tulostus ei jostain syystä kuitenkaan onnistunut muutama kappaletta enempää, joten sulhanen pääsi työstämään asiaa meidän printterillämme, ja saimme kuoret onnistumaan. Olin taas kerran onnellinen, että minulla on nörtti- ja tekniikkanero kumppani. <3

Sunnuntaina teimme ystäväni S:n kanssa kuoriin sinettejä kolme tuntia. Saimme valmiiksi 35-kutsua, ja siihen pitikin lopettaa, koska sinettivaha loppui! Olin tilannut kaksi viikkoa sitten lisää sinettivahaa, koska arvasin etteivät nämä riitä, mutta odottelen kyseistä pakettia edelleen. Mikäli vahat eivät saavu keskiviikkoon mennessä, lähetän valmiit kutsut matkaan silloin, ja sinetittömät kutsut jäävät odottelemaan. Ei mennyt siis tämäkään ihan niin kuin piti, mutta ei se mitään. Olen tosi tyytyväinen eilen tekemiimme sinetteihin, jotka toteutettiin Back to Zeron -sinetillä. 

Valmiit sinetit, värinä kuparikulta.

Sinettien teko itsessään on todella helppoa, mutta oikean vahamäärän arvioiminen oli vähän haastavaa… määrän sai kohdalleen lähinnä monen sinetin teon jälkeen. Kun sinetti tehdään suoraan kuoreen, on luonnollisesti pieleen menemisen riski olemassa, mutta lopputuloksen onnistuessa on riski ottamisen arvoinen. (yhden voipaperin päälle tehdyn sinetin liimasin testiksi kuoreen, mutta se ei ehkä ole ihan yhtä kiva kuin tämä aidosti kuoren päälle sulatettu.)

Toinen haaste aiheutui siitä, että BtZ:n sinettimalli piti asettaa juuri oikealla tavalla… sinetin kahvassa oleva logo tuli siis olla vinossa sinetin tekijää kohden. Laitoimme sinettiin tussilla merkit, joiden piti olla suorassa, jotta sinetti tuli oikein, ja kirjoitimme merkkien oheen myös ”a” eli alaspäin ja ”y” eli ylöspäin. Yhden kerran sinetti meni epähuomiossa ylösalaisin ja kerran hieman vinoon, mutta muuten ne onnistuivat ainakin minun silmääni varsin hyvin ja oikein kohdistettuina.


Todella selkeät merkinnöt..


Sinetin tekoon vahalla on kaksi menetelmää: joko sulattaa vahaa kynttilästä suoraan paperilla, tai sulattaa vahan paloja pienessä, tähän tarkoitukseen soveltuvassa, lusikassa kynttilän yläpuolella. Käytimme jälkimmäistä tapaa. Vahan leikkaaminen oli todella tuskallista, ja sainkin mukavat painaumat käteeni… onneksi sittemmin tilaamani vahat ovat ”helmi” muodossa, eli valmiita paloja, joita ei tarvitse leikellä. 


Allekirjoittanut sinettiä tekemässä, kuva S.

Sinettien tekeminen S:n kanssa musiikkia kuunnellessa oli tosi mukavaa puuhaa, niin mukavaa että kaavailen tekeväni sinetit myös kiitos-kortteihin häiden jälkeen. Sillä kertaa tosin tilaan sinetin toiselta firmalta, todennäköisesti Stampitudelta, ja valitsen sinetin jota voin käyttää vastaisuudessakin melkein missä tahansa kirjeissä/korteissa.

Aika hupenee & hääblogimiitti

Tänään tasan 60 päivää häihin! Olen nähnyt nyt kolmena peräkkäisenä yönä painajaisia, joissa meillä onkin yhtäkkiä sillä sekunnilla häät...